Mahtava reissu nousevan auringonmaahan on takanapäin. Aika täällä Daegussa hurahtaa niin nopeasti eteenpäin,että ei meinaa aikaa riittää edes blogin päivittämiseen. Koska loppukokeetlähestyvät, ympärillä pyörii puoliväsyneitä korealaisia, jotka valvovataamuyöhön lukiessaan tentteihin. Täytyy kyllä myöntää, että itselläkinnukkumaanmeno on venynyt päälle puolen yön, kun olen vääntänyt kymmensivuista englanninkielistätekstiä Koreassa sijaitsevista maailman perintökohteista. Onneksi meidän tulevaloppukoeviikko on todella iisibiisi korealaisiin verrattuna, ja olenkin moneenotteeseen kuullut heidän suustaan, ” I envy you = olen katellinen sulle” Tuostalauseesta onkin tullut eräänlainen vitsi täällä, sillä lähes joka päiväkorelaiset envyy meitä vaihtareita, milloin mistäkin syystä. Okei, mutta nytmenen siihen pääasiaan eli meidän Japanin reissuumme.

Meidän koko syksyn yhtenätavoitteenamme oli ollut, että pääsemme käymään Japanissa. Ensin luulimme senkaatuvan todella kallisiin matkoihin, mutta löysimme onneksemme edullisenpakettimatkan samalta matkatoimistolta, kuin Shanghain reissummekin. Kokomatkasta pulitimme 400 000 wonia eli hieman alle 300 euroa. Olimmereissussa 5 päivää, ja taasen kerran hinta sisälsi kaiken; laivamatkat,turistireissut Japanissa, hotellit, ruuat ym. Kokonaisuudessaan Japani onkallis verrattuna Kiinaan ja Koreaan, joten teimme oikein onnistuneen löydön. Tälläkertaa emme lähteneet matkalle kahdestaan, vaan mukaamme lyöttäytyi saksalainenja itävaltalainen vaihtarikaverimme. Täytyy myöntää, että välillä oli aikamielenkiintoista matkata kolmen miehen kanssa, aina kun ei naisen logiikka jaajattelu mene yksiin miesten kanssa :)

Tällä kertaa emme istuneetkaanpeppujamme puuduksiin bussimatkalla Incheonin lentokentälle, vaan matkasimmeJapaniin laivalla Busanin satamasta. Odotimme innolla laivamatkaa, varsinkinkun korealaiset olivat hieman naureskelleet valinnallemme, ja varoitelleetetukäteen laivasta. Jo alussa saimme hieman kummasteltavaa, sillä opas kertoimeille, että pitäkää arvotavarat mukana, sillä hyteissä ei ole ovia. Luulinsen, tarkoittaan, että ovissa ei ole lukkoa, mutta hytissä EI todellakaan ollutovea. Oven asemaa ajoi kangasverho! Varmaan missään muualla maailmassa ei olisimahdollista jättää kaikkia omia tavaroitaan hyttiin, johon kuka tahansa pääsisivisiitille. Täällä ei tullut missään vaiheessa edes mieleen, että joku olisinyysinyt vaatteet tai tuliaiset. Hytissä ei ollut kuin kaksi sänkyä, joten meMarkuksen kanssa saimme lattiamajoituksen. Onneksemme lattiamajoitus olitarkoitettu neljälle, joten saimme tuplaten peittoja patjoiksemme. Niinhassulta kun se kuulostaakin, niin tällä kertaa lattiamajoitus olihuomattavasti pehmeämpi kuin kalliiden korealaisen hotelleiden sängyt. En olenimittäin vielä löytänyt Koreasta hotellia, jonka sänky olisi ollut mukavanpehmeä, vaan yleensä ne muistuttavat laverisänkyä muutaman sentinvaahtomuovipatjan kera (näin kärkkäästi kirjoittaen).

Laivalla odotimme päivälliseltäjotain ruotsinlaivojen tapaisia notkuvia seisovia pöytiä, mutta totuus olijotain karumpaa. Ruoka oli vain aavistuksen verran parempaa kuin asuntolaruoka,ja aikaa mutusteluun oli varattu 15 minuuttia. Ei siis mahdollisuuttasantsaukselle (vaikka ei kyllä ruokaa lisää olisi mieli tehnytkään).  Se siis siitä nautiskelusta ja viininsiemailusta herkku ruuan kanssa. Tarjolla oli vain vettä, ja sekinpahvimukeista. Laivan sauna olikin todella mukava yllätys, ja mielen kohentajapäivällisen jälkeen. Ilmainen fläsbäkki Suomen maalle. Ei siis mitäänkrumeruuleja jade- tai höyrysaunoja, vaan perinteinen sauna, jossa asteita 90.Voi että, mikä nautinto! Tosin kiulua ei saunasta löytynyt. Eikä tosin kiukkaankiviä, joten se niistä varsinaisista löylyistä!

Japanin maalla vierailimmeOsakassa, Kiotossa, Narassa sekä Kobessa. Kaikki kaupungit sijaitsevatmukavasti lähekkäin, joten samanlaista linja-automaratonia kuin Shanghaissa eitarvinnut tällä kertaa kestää. Kaikkien hienojen temppeleiden ja palatsiennimiä, joita Japanissa näimme, en voi mitenkään muistaa, joten en vaivaa teitäeriskummallisilla aasialaisilla nimillä. Kävimme ainakin vierailemassa maailmansuurimmassa temppelissä, joka on samalla maailman suurin puurakennus. Temppelialueoli täynnä todella kesyjä peuroja, joista tuli minulle matkan aikana todellahyviä kavereita. Kokonaisuudessaan Japanin temppelit ovat ihan erilaisia kuinKoreassa tai Kiinassa. Siinä missä Kiinan temppelit ovat mahtavankoristeellisia luomuksia (paljon kultaa ja värejä) Japanin temppelit ovat hyvinpelkistettyjä ja lähinnä mustan ja ruskean puhuvia.

Japani on tunnettu kylpylöistään.Myös me pääsimme nauttimaan yhdestä Japanin kuuluisimmista kylpylöistä jaeteenkin sen rautakylvystä, minkä aromit ja väri ovat peräisin vuorienuumenista. Koska olin tietenkin ensimmäistä kertaa vastaavanlaisessahemmottelupaikassa Japaninmaalla, en tiennyt, mikä se ihmeellinen rautakylpyoikein on. Istahdin yhteen altaaseen, ja nautiskelin kuumasta kylvystä, kunneseräs ystävällinen japanilainen tyttö kertoi minulle englanniksi, että sekuuluisa rautakylpy on viereinen allas, eikä suinkaan tämä vesipalju. Kiitinkohteliaasti neuvosta ja astelin seuraavaan altaaseen. Kuinkas minä sitä olisinoikein voinut tietää, samanlaiselta kun ne altaan näyttävät. Olisi sejälkeenpäin ollut noloa huomata, että kuuluisa rautakylpy jäi kokematta siksi,että istuskeli vain ”vesisaavissa”.

Hotelli oli kuin suoraan80-luvulta. Remonttia siellä ei oltu tehty sitten avajaispäivän ja wc oli kuinlaivan toiletti. Olivatkohan saaneet ylijäämä erän joltain laivanrakentajalta?Positiivista oli se, että matkaa keskustaan ei ollut jalan kuin 10 minuuttia jaruoka oli hotellissa taivaallisen hyvää. Ainiin ja sänky oli todella pehmeä.Pehmeä sänky ja hyvä ruoka olivat ainakin minulle aivan riittävät ja tärkeimmätasiat haettaessa välimatkaa asuntolassa asumiseen. Koska kerrankin pääsimmenauttimaan myös Japanin illasta, käytimme tilaisuuden hyväksi. Viimeisenäiltana kävelimme 6 tuntia pitkin Osakan keskustaa samalla nauttienJapanilaisesta tunnelmasta kuin myös etsien sarjakuvakauppoja. Kauppoja eilöytynyt, mutta pelihalleja senkin edestä. Ja minä kun luulin, että korealaisetovat hulluja pelihalliaddiktoituneita, mutta täytyy myöntää olevani väärässä. Järjetöntämeteliä pitävät pelihallit olivat täynnä ihmisiä aina pikkupojista pukumiehiin.Business-miehet menevät siis raskaan työpäivän jälkeen hieman tuulettumaan, jatuhlaamaan rahojaan pelihallien rally- ja ravipeleihin. Kaikista järjettömintä,mitä pelihallissa huomasin, oli juoksumatto, jossa japanilainen juoksihikihatussa mahdollisimman lujaa ja ulkoilutti virtuaalista koiraa. Edessäolevassa näytössä juoksi koira, jota juoksumatolla juokseva ihminen oliulkoiluttamassa. Mitä kovemmin juoksit, sitä paremmat pisteet pelistä sait.Voiko olla siis mitään järjettömintä tapaa tuhlata rahoja? Sen sijaan, ettälähtisit pihalle ulkoilmaan, tuhlaat rahaa siihen, että saat juostavirtuaalisen koiran kanssa sisällä pelihallissa. Että näin Japanissa. Ainiin japelihallissa ei voinut lunastaa mitään voitetuilla poleteilla, joten rahaakului ja metellikolikkoja kertyi!

Muitakin kummallisuuksia eteensattui, jos jonkin moisia. Muun muassa Mc Donaldsissa oli wc-pönttö, jostakuului puron solinaa ja linnun laulua ja pisteenä I:n päälle, se veti itseitsensä. Eipähän ole sellaista pönttöä tullut vastaan aiemmin ei Euroopassaeikä Koreassa. Muutenkin Japani oli todella siisti ja puhdas valtio. Jopasementtiautot olivat niin puhtaita, että oikein heräsi epäily, ovatko ne edessementtihommissa. Ei voi muuta kuin ihailla sitä, kuinka kaupunki pidetäänkauniina, vaikka asukkaita paljon onkin. Mutta ei kaikki ole kuitenkaan niinruusuilla tanssimista, miltä elämä päivän valossa näyttää. Illalla matkallatakaisin hotellille näimme, kuinka katujen varsille oli kerääntynyt paljon kodittomiaihmisiä nukkumaan pahvilaatikoihin makuupusseihin käpertyneinä.

Sitten vielä hieman iloisempiinjuttuihin, ennen kuin lopetan raporttini nousevan auringon maasta. Ruoka olinimittäin todella herkullista, ja etenkin salaatti- ja hedelmävalikoimathotellin päivällisellä saivat suupieleni nousemaan ainakin korviin asti. Ai,että nautin tavallisesta salaatista ja vihanneksista. Kuinka keitettykukkakaali voikaan maistua niin taivaalliselta? Yksin reissun kohokohdista olise, kun poikien kanssa, kävimme paikallisessa pienessä ravintolabaarissanauttimassa sushia ja sakea. En tiennytkään, kuinka raaka kala voi olla niinhyvää, riisiviinasta en kyllä voi samaa sanoa :)

Lisäilen vielä kuvia ja parijuttua Tean jatkoksi. Ensimmäisenä päivänä ajoimme bussilla Osakasta Kobeenmatkakesti noin tunnin ja kertaakaan emme koskettaneet maan pintaa. Ajoimmesiis sillalta toiselle noin 45 km. Aivan uskomattomia rakennelmia. Totaalisen epätodellisiamaisemia suomalais silmille. Kolmessa kerroksessa erilaisia rautarakenelmia,vasemmanpuoleinen ja useimmiten yksisuuntainen liikenne. Kobessa ensitöiksemmemenimme syömään korkeaan pikku-pilvenpiirtäjään lounasta, arvatenkinherkullista ja Suomessa nautittuna äärettömän kallista. Vierailimme Kobekuuluisalla maanjäristys alueella Edellinen suuri maanjäristys oli vuonna 1995.Kyseinen luonnonilmiö vaati noin 5500 ihmisen hengen ja kymmeniä tuhansialoukkaantui. Japani on erittäin riskialtis alue maanjäristyksille, eteenkinalue jollavierailimme. Tokioon odotetaan seuraavaa suurta maanjäristystäseuraavan 30 vuoden aikana. Toivottavasti rakennustekniikka etii edelle, muttatuho tulee olemaan yli 30 miljoonan metropolissa valtava.

Mieli tekisi kirjoittaa lisääjuttuja, mutta kerron niitä sitten myöhemmin ajan kanssa, sillä huomennastarttaamme klo7 luotijunalla itsenäisyypäivän kutsuille Soulin yhteenhienoimpaan hotelliin Suurlähtettilään kutsumana.Mut yksi juttu on pakko kertoalaivalta! Vai pitäisikö?

Tealla on perinteisiämatkailujuttuja, mutta minun pitää aina kokeilumielessä testa vähän kaikkiaerikoisuuksia. Olimme viettämässä iltaa keula kohti Busania, kun yllätti perinsuomalainen veden heitto- hätä. Astelin reippaasti karaokekilpailun väliajallalaivan vessaan. Vaihtoehtoina, peruskorealainen pissilaari, eurooppalainen vessa,japanilainen lattiareikävessa sekä avaruusalukselta näyttävä ”vessanpytty”.Muutama Asahi olut alla ajattelin, että nyt on parempi kokeilla tuota varsinvierasta kummajaista ja päätin istahtaa toviksi. 15 eri väristä nappia, tekstitkoreaksi ja japaniks, istuin lämmitin ja muut hienoudet, suihkut joka lähtöönja kaikkia todella outoja värkejä. Empä viitsi kuvailla liikoja, kukintutustukoon mikäli Aasian päin joskus matkustaa. No kokemusta rikkaanpa nousinylös ja olin lähdössä takaisin ystävien seuraan, kunnes mieleen juolahtikysymys, mistähän nuo toiminnot oiken tulevat, kun pytty näytää sisältä ihannormaalilta. Eipä siinä muuta kuin silmät tarkkana pää melkein pyntyssä japarit napin painallukset. Siinä samassa tuokiossa pytystä nousi vettä lattiastakattoon asti roiskiva rantakäärmeen näköinen muovilonkero.Loputulos onkinvarsin arvatta. Yhden neliämetrin vessasta astui ulos suht kauttaaltaan märkä,mutta tyytyväinen mies yhtä kokemusta taas rikkaanpana. Siinä sitten oli virkistäväkokemus Japanin laivalta. Vaatteet vaihtoon ja takaisin karaoke kilpailuihin.Ilta oli viel aika pitkä, mutta se onkin jo sitten taas toinen juttu!

Taas on kello 0100 yöaikaa jahuonekaveri lukee ja lukee! Ainiin sain tänään itävallan kaverilta toisenpatjan!!!!!!!!!!!! Yli kolme kuukautta onkin tullut nukuttua sitten, että öisinherää kun on nukunnut liian kauan esim. kyljellään! Tänään oli salaattiapäivällisellä, huh tuota onnen hetkeä. Sanoo kaveri, joka ei yleensä kaninruoasta ole innostunut. Sanoin eilen Tealle, etten koskaan aikaisemminelämässäni syönyt näin paljon hedelmiä, viikko annos on varmaan 600-800%entiseen verrattuna. TAHTOO ISON LIHAPIIRKAN, tai EDES puolikas ja edes yks norminakki!Alkoi kuola erittymään suusssa, pakko lopettaa. Eilen söin kolme palaa äitinlähettämiä hapankorppua. Se oli todellinen onnenhetki ja jos olen rehellinenniin nuolaisiin leipää pari kertaa, sillä jos et tienyt niin se maistuu hiemansuolaiselta. Mauste jota tässä maassa on niukalti. Taidan olla vähän hullu! Japakko sanoa vielä, että alan olla täynnä tätä ihmisten väenpaljoutta. Sitäensin luulee, että siihen tottuu, mutta HERMOHAN siinä menee. Vaikka yrittäisikuinka olla loputtomaan asti kärsivällinen niin kyllä se vanha kunnon perkeleon ilmaan muutaman kerran pärähtänyt.

Huh, mitä avautumista! Armeija onopettanut!  Täällä kaikki kuitenkin hyvinja hommat senkuin jatkuvat. Terveisiä kaikille ja postia ei sitten kannata enäätännepäin lähetellä. Ei olla varmaan loppu aikaa Daegussa vaan Souliinseuduilla. Daegu vaikenee.

p.s Edes kolme muruapaistinpannulla ruskistettua sika-nautajauhelihaa!