Puhuin tässä yhtenä päivänä puhelimessa iskäni kanssa, jahänelle oli yllätys, että asuntolamme huoneissa ei ole wc:tä ja suihkua vaan ne sijaitsevat käytävällä. Samalla siis itsekin tajusin, että emmehän me ole mitään kirjoitelleet, kuinka me täällä oikein asustelemme, olemme vaan kertoneet, missä olemme vierailleet, ja kuinka päivät ovat menneet nopeasti eteenpäin.

Siis… Asumme asuntolassa nimeltä Keli House, jossa asuu
meidän ulkomaalaisten vaihtareiden lisäksi korealaisia opiskelijoita eri tiedealoilta. He asuvat täällä lähinnä siksi, että he haluavat oppia englantia, ja heidän perusopintojen lisäksi on 8 englanninkielen ”kelituntia” joka viikko. Ne sijoittuvat aina aamuihin ja iltoihin. Minunkin kämppis on nyt tunnilla, vaikka kello on täällä jo 22.30. Ensimmäiset tunnit heillä on aamulla 7.00!

Jaamme noin 10 m2 kokoisen huoneen korealaisen kämppiksen
kanssa. Huoneessa ei ole mitään muuta kuin kerrossänky, kaksi koulupöytää, kaksi vaatekaappia ja kenkäkaappi. Kaikkien näiden huonekalujen jälkeen lattiapinta-ala on siis todella minimaalinen. Huoneissa ei siis todellakaan ole sellaisia luksus asioita kuin vessa, suihku tai lavuaari, vaan kaikki sijaitsevat käytävällä! Kesällä Keli Houseen oli kylläkin asennettu uudet ikkunat ja ilmastointi, mikä tekee täällä asumisesta huomattavasti mukavampaa ja viihtyisämpää. Vielä viime keväänä ikkunoissa oli kalterit! Koko asuntolassa ei ole minkäänlaista jääkaappia tai muitakaan kokkausvälineitä. Ainoastaan vesiautomaatti, josta tulee kylmää ja kuumaa vettä. Tämä mahdollistaa kuppinuudeleiden valmistamisen, mikä onkin todella yleistä sekä korealaisten että vaihtareiden keskuudessa.

Koska itse ruuan valmistaminen on mahdotonta, valitsimme ”paketin”, johon kuuluu ruokailut asuntolan ruokalassa. Alkuun ruokailu siellä muistutti lähinnä osallistumista Pelkokertoimeen, mutta nyt siihen on jo vähitellen tottunut. Välillä kyllä kohdalle osuu niin sanottu tyhjä arpa, ja matkalla takaisin huoneeseen on tullut ostettua yksi kuppinuudeli. Näin kävi juuri viime
viikolla, kun tarjolla oli läskilihaa (oma nimityksemme). Lihassa ei siis ollut muuta kuin ihraa. Vastaavanlaista lihaa ei Suomessa edes käytetä ruokaan. Varsinkin kun sitä ei oltu maustettu millään lailla, ainoastaan keitetty jossain liemessä. Silloin jäi ruoka kyllä tarjottimelle.

Onneksemme meidän molempien kämppiksien vanhemmat asuvat
Daegussa, joten he viettävät usein viikonloput kotona. Viikonloput ovat siis aikamoista juhlaa rauhoittumiselle ja aikaa olla omassa rauhassa. Ei nimittäin ole helppoa jakaa 10 m2 huonetta ventovieraan korealaisen kanssa. Minulla (Tea) asumisen
mukavuutta hankaloittaa se, että huonekaveri ei todellakaan ole mikään järjestyksen ja siivouksen ihmelapsi. Huoneemme on koko ajan kuin pommi pudotuksen jäljiltä. Huonekaveri on hamstrannut huoneen nurkkiin pahvilaatikoita, jotka ajavat vaatekaapin ja henkareiden asemaa. Kun siihen lisätään vielä yksi vaatteiden kuivatusteline huoneen sisälle ja minun alusvaatteet kuivumaan
yläsängyn reunoille on soppa valmis syntymään. Sydän syrjällään siis astun joka päivä huoneeseen, joka näyttää lähinnä kaatopaikkaa eikä mukavalta ”omalta huoneelta”. Syy, miksi meillä on kuivausteline esimerkiksi juuri nyt huoneessamme, on se, että täällä ei ole minkäänlaista pyykinkuivaushuonetta, ja pyykin kuivattaminen käytävällä on kiellettyä. Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin katsella pyykkitelinettä muutenkin niin tilavan huoneen sisällä. Huonekaveri
ei myöskään ole kovin innokas tuulettamaan tai pitämään ikkunoita auki. Eilenkin kun meidän huoneemme oli täynnä kahden ihmisen kosteita pyykkejä, hän piti sekä ikkunan että oven visusti kiinni. Kun astui sisään huoneeseen, ovella vasten kasvojani lävähti noin 99% kosteusprosentti. Silloin, ei auttanut todellakaan muu kuin pitää huoneessa läpivetoa, vaikka huonekaveri sanoisi mitä. Samanlaista ”avointenovien tuuletusta” harjoitan juuri silloin, kun huonekaveri on esim. suihkussa, eikä pääse sulkemaan heti ikkunaa ja ovea.  Sanoin tätä asumista on vaikea kuvailla. Se pitäisi päästä itse kokemaan. Kyllä tämän jälkeen asuminen Suomessa omassa
kodissa tuntuu todella luksukselta. Laitamme lähipäivinä ainakin kuvamateriaalia Tean asumisesta Keli Housessa. Otimme talteen myös videota, mutta sen lataaminen sivuille voisi viedä niin kauan, että saatte nähdä se vasta myöhemmin. Ehkä niin on kuitenkin parempi, sillä huoneen näkemistä heikkohermoisille en suosittele.

Ps. Asuntolan elämän ihanuuteen haluan lisätä vielä sen, että meillä on joka arkipäivä klo. 23.00 huonetarkastus. Meidän tulisi olla silloin huoneissamme. Korealaisille sääntöjen rikkominen ei tiedä hyvää, eivätkä he kyllä vastaan kapinoikaan. Myös ulko-ovi menee usein lukkoon juuri silloin 23.00. Tulimme Markuksen kanssa kiitospäivänlomalla takaisin asuntolaan elokuvista noin 02.00 ja yllätykseksi ovi oli lukossa myös lomalla. Ei siis auttanut kuin kiivetä sisään Markuksen ikkunasta kaikkien ojien ja mutalammikoiden kautta. Onneksi Makke asuu ykkösessä, nimittäin kolmanteen kerrokseen Tean huoneeseen kiipeäminen vaatisi jo lisävarusteita.