Pakkasimme taas viime perjantaina kimpsumme ja kampsumme jasuuntasimme nenämme kohti Korean kolmanneksi suurinta kaupunkia Busania.Asukkaita kaupungissa on yhteensä noin 3.6 miljoonaa. Busan on korealaistensuosittu rantaloma kohde, viime kesänä siellä kävikin auringonpalvojia yhteensä40 000 miljoonaa. On siinä ollut aurinkovarjot aika tiheään istutettu,sillä suosituin Haeunde-ranta, jossa mekin asustimme, ei loppujen lopuksi pituudellaanyllättynyt.

Asustelimme viikonlopun siis aivan rannan tuntumassaIce-motellissa. Kahden hengen siisti huone kahdeksi viikonloppuyöksiLCD-tv:llä, tietokoneella ja todella mukavalla sängyllä maksoi yhteensä110 000 wonia, eli noin 80 euroa. Rannassa oli kyllä hotelleita jamotelleita kuin metsässä sieniä sateella, joten yöpaikka olisi varmastilöytynyt ilman etukäteisvaraustakin. Ensimmäisenä tarkoituksenamme oli lähteä tutkimaanBusania hieman laajemmaltikin, mutta ihastuimme rantaan niin suunnattomasti,että vietimme koko viikonlopun Haeundessa. Se oli kylläkin niin laaja jamonipuolinen alue, että siellä olisi voinut olla pidempäänkin. Kaupungin osatarjosi ajanvietettä aina kalamarketista ultrakalliisiin Hilfigerin ja CalvinKleinin liikkeisiin.

Reissun aikana kävimme tutustumassa Busanin Aguariuminjännittävään tarjontaan. On niillä hailla aika valtavan pelottavat ne hampaat,ei niiden suuhun olisi kyllä kiva joutua. Onneksi ihailimme haita sentääntodella paksun lasin takaa, joten kaikki raajat ovat tallella. Mikä olierikoisinta ja samalla surullisinta, niin aguariumissa muiden kalojen jamerenelävien vieressä asusteli noin kymmenkunta pingviiniä. En ole aiemminnähnyt elävää pingviiniä, mutta en tiedä oliko niitä mukava nähdä asustelemassapienessä häkissä ihmisten töllistelyn kohteena.

Minne päin Koreaa ikinä matkustaakin, joka paikassa voiihailla hienoja, vanhoja Buddhalaisia temppeleitä. Mekin matkustimme kolmen erimetron kanssa tutustumaan Beomeosa-temppelialueeseen. Alue olikin hienonnäköinen, sillä temppeleitä ei ollut uudelleen maalattu niin kuin useita muitatemppeleitä, joissa olemme vierailleet, vaan paikasta saattoi aistiavuosisatojen takaisen tunnelman. Paikka oli kylläkin täynnä valokuvauksestainnostuneita turisteja, joten harrastunnelma temppelin viereen pysäköityjenautojen keskellä jäi hamaan tulevaisuuteen.

Busanilla tuli kaduilla hyvin paljon enemmän länsimaalaisiakuin täällä Daegussa. Mukavaa on se, että aina vähemmistönä olevatlänsimaalaiset kokevat kuuluvansa jollain tavalla yhteen, mistä johtuenuseampaankin otteeseen länsimaalaiset ihmiset moikkailevat toisilleen, jakysäisevät kuulumisia. Korealaiset lapset ovat kyllä yhtä innokkaita meitäulkomaalaisia kohtaan niin Daegussa kuin Busanillakin. Mukavaa on se, ettäkoreankieli luonnistuu jo sen verran, että lasten kanssa voi keskustella. Näinollen juttu ei jää vain ”hellouksi ja bye byeksi”, vaikka lapsi ei englanniksimuuta osaisi sanoakaan.

Kokonaisuudessaan Busanin reissua kuvaa hyvin Markuksellesanomani lausahdus ”ihan kuin olisi ulkomailla”.  Täällä Daegussa asuminen tuntuu jo hyvinarkipäiväiseltä, joten matkustaminen ”rantalomalle” parin tunnin junamatkanpäähän tuntuu reissulta kauemmaskin ulkomaille. Hassua siinä on se, ettäkauempana kotisuomea ei voisi ollakaan, mutta enää ei oikein edes tunnu, ettäolisi ulkomailla, sillä kaikesta on tullut arkipäiväistä.

Asian vierestä (markus)...

Tulipa vielä mieleen Busanin reisusta, että useimmiten Tea ”nimitellään”beautiful (kaunis) tai supermodel (supermalli) -nimityksellä. Niinlastentarhassa, kaupungilla kuin yliopistokavereiden keskuudessa. Minua taasenjoksikin, jättiläinen viiva puhelintolppa -asteikolla. Ehkäpä muutama handsom (komea)on myös tullut kuitattua.

Kun tänään olimme downtownissa shoppailemassa halusi yllättäenlukioikäiset pojat jutustella kanssamme. Kyselimme hieman neuvoa yhdestätavaratalon sijainnista, kun eräs heidän kavereista hyppäsi eri porukasta Teaneteen ja alkoi kovaan ääneen keskellä katua hokemaan Tealle englanniksi, I Loveyou, I Love you. Siinä oli vähällä tulla omilta luokkakavereilta kyynerpäätänenään, koska poika ei tainut huomata, että minäkin olin paikalla. Hauskatilanne kauttaaltaan, mutta tuskin tapahtuisi Suomessa suomalaistenlukiolaisten taholta. Kehuja ei kannata säästellä. Pikku vinkki pimeneväänSuomeen!

Kello on 2 yöllä ja korealaisilla kavereilla tuntuu olevanpienet soju-bileet aulassa, minun huonekaveri senkun opiskeelee. Tosin hänetvalittiin keskiviikkona ”korkeimman poliisikoulun presidentiksi”. Joten eiköhänanneta yksi ikävuosi anteeksi ja apinnanvuonna syntynyt kukkakeppi voikinsitten  kummarrella jatkossa! Eläkee ottaakekirjain mellisesti. =) Vielä pitäisi mennä kuvia lisäämään ainakin koulu, busanja lasten tarhaosioon, ettei tule aamulla tupenrapinat, kun yläkerran ”supermalli”tulee riuhtomaan korenakielen tunnille!

nim. Riisi ottaa kovasti pannuun