Nyt on sitten ensimmäinen varsinainen koreankieln oppitunti takana päin. Oli kuin olisi palannut takaisin ensimmäiselle luokalle opettelemaan lukemista. Istuimme pulpeteissa, ja lausuimme koko porukka yhteen ääneen vokaaleita ja konsonantteja. Ja voin todellakin sanoa, että kovin yksinkertaista se ei ollut. Koreankielessä on yhteensä 10 vokaalia ja 19 konsonanttia (toivottavsti en nyt ainakaan kovin paljon teitä huijaa), joita sitten yhdistellään sanoiksi. Ääntäminen tapahtuu todellakin eri tavalla kuin suomen kielessä, ja sama konsonantti voidaan ääntää eri tavalla riippuen siitä, onko se vokaalien välissä. Nyt todellakin voin samaistua niihin pieniin ekaluokkalaisiin, jotka yrittävät opetella lukemaan. Sama juttu on kirjoittamisen kanssa. Se ei todellakaan ole niin yksinkertaista kirjoittaa korealaisia merkkejä, varsinkin kun viivojen kirjoitusjärjestys ei aina ole yhtä looginen kuin suomenkielessä. Viivojen kirjoitusjärjestys juontaa juurensa tietääkseni kalliografiasta. Saimme oikein kotiläksyäkin, mikä kyllä ainakin minulle (Tea) on tarpeen sillä niin paljon tietoa tuli kahden tunnin aikana. Kielen opiskelussa vaikeaa on vielä se, että vaikka sinä osaisit lukea, mitä tekstissä lukee, sinulla ei kuitenkaan ole välttämättä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä se tarkoittaa. Olen lisännyt valokuva-kansioon hieman kuvia koreankielen tunnilta ja oppimateriaalistamme.