Taas uusi opiskeluviikko alkamassa, jos olen oikein laskuissa pysynyt mukana, niin tämä on meidän kahdeksas kokonainen viikko täällä Korean maaperällä. Tämä alkava viikko on täällä yliopistossa Midterm eli välikoeviikko. Asuntolassa sen huomaa siitä, että kaikki korealaiset opiskelevat vieläkin hullummin kuin aiemmin. Käytävällä aamulla vastaan tulee hyvin tummia silmänalusia ja todella nuutuneen ja väsyneen näköisiä korealaisia. Heillä kun on tavoitteena lukea monta päivää ilman nukkumista. Jos siis korealaiset muutenkin opiskelevat kaiket yöt ja nukkuvat vain muutaman tunnin huipentuu opiskelu juuri väli- ja loppukoeviikoilla. Jonkun pitäisi kyllä kertoa heille, kuinka aivot todellakin tarvitsevat välillä unta ja lepoa, että ne jaksavat taas oppia uutta. 

Me taas aloitimme välikoeviikkoon valmistautumisen hieman rennommissa merkeissä. Matkasimme perjantaina Jinju-nimiseen kaupunkiin. Se sijaitsee lähes etelä-rannikolla. Bussilla matkustaminen kestää sinne noin 2 tuntia. Korean mittakaavassa kaupunki oli aika pieni, hieman reilut 300 000 asukasta.  Ja kyllä sen paikan päällä huomasikin, että ei kaupunki ole aivan yhtä suuri metropoli kuin Daegu, mutta oli mukava välillä poiketa seurailemaan pikkukaupungin elämää. Syy, miksi matkustimme Jinjuun juuri nyt, oli Latern-festivaalit, jotka siellä järjestettiin. Lyhyesti selitettynä festivaalit liittyvät 1500-luvulle ja Japanin hyökkäykseen Korean maaperälle. Japanin hyökkäyksen aikaan 1500-luvulla korealaiset laittoivat jokeen paperisia laivoja, joissa oli valot, että näkisivät, koska japanilaiset hyökkäävät (kun japanilaisten laiva saapui, laivan runko peitti "valoketjun, näin siis korealaiset osasivat varautua hyökkäykseen". Nyt siis 2000-luvulla "valolaivat" ovat saaneet todella mahtavia muotoja. Festivaaleilla oli upeita taideteoksia aina eläimistä joulupukkeihin ja poroihin. Sitä on niin vaikea sanoin kuvailla, miten mahtavan näköisiä ”valolaivat todella olivat. Laitan mahdollisimman nopeasti kuvia blogiimme, joten saatte hieman käsitystä siitä, mitä näimme ja koimme. Perjantaina siis vaan ihailimme festivaalialuetta, ja lauantaina kävimme itse linnoitusalueella, johon japanilaiset silloin 1500-luvulla hyökkäsivät. Linnoitus oli todella massiivinen ja isokokoinen. Meillä kesti lähes 4 tuntia, koko linnoituksen kiertämiseen (toki vähän aikaa meni tietenkin myös matkamuistomyymälässä, vaikka mukaan ei tarttunut kuin 4 postikorttia).

Muutenkin niin onnistuneen reissun lisäksi Markuksen huonekaveri oli onnistunut varaamaan netistä aivan mahtavan hotellihuoneen. Majoituimme Design-hotellissa, meidän huoneessamme oli mm. poreallas, tietokone ja LCD-televisio. Sellaisen luksus-huoneen jälkeen paluu asuntolaan tuntui aikamoiselta tiputukselta karuun todellisuuteen. Tästä mahtavasta huoneesta maksoimme yhteensä 75 000 wonia eli noin 60 euroa. Samanlaisesta komeudesta olisi Suomessa saanut maksaa lähelle 200 euroa!

Ollessamme Jinjussa, kävimme ostamassa E-martista (korealainen supermarket) hieman aamupalapurtavaa hotellihuoneeseemme. Vaikka täällä ei olekaan yhtä notkuvia leipähyllyjä kuin Suomessa, oli leivän valitseminen melko vaikea tehtävä. Päädyimme lopulta leipään, joka oli vihertävää, luulimme värin olevan peräisin vihreästä teestä, mutta Makken huonekaveri kertoi, että leivässä ei ole vihreää teetä, eikä oikein tiennyt, miksi se oli vihreää. No leipä oli olosuhteisiin nähden hyvää, joten hieman epäilyttävä väri ei menoa haitannut. Väri ei ollut ainoa kummajuttu leivässä, vaan paketissa luki, kuinka leivälle soitetaan musiikkia nostatusvaiheessa, jotta se nousee nopeammin. Pitää varmaan Suomessakin jättää hiivan käyttö sikseen, ja ryhtyä laulelemaan pullataikinalle :)

Ainiin kävimme tänään Markuksen kanssa kampaajalle yliopistomme parturissa. Huonekaverini oli tulkkina, sillä kielitaito ei ihan vielä riitä kertomaan, millaisen hiustenleikkauksen haluan. Hiustenleikkaus maksoi 3500 wonia henkilöltä eli alle 3 euroa!