Saimme tänään Markuksen ja yhdysvaltalaisen Jonatanin kanssa
kokea hieman filmitähden elämää. Meidät kolme ulkomaalaista oli pyydetty mukaan tekemään korealaista tv-ohjelmaa. Ohjelma käsittelee ensiviikolla vietettävää kiitospäivää, ja siinä esitellään erilaisia asioita, joita kiitospäivänä tehdään muun muassa perheen kesken. Uskon, että juuri meidät oli valittu siksi, että Jonatan on tummaihoinen, minä olen vaalea ja Markus on hyvin pitkä.
Edustimme siis hyvin erilaisia ihmisiä kuin, mitä täällä perinteiset
korealaiset ovat.

Saimme siis olla aamulla pois koreankielen tunnilta, sillä pitihän meidän olla kuvauksellisia, ja saada nukkua hyvät kauneusunet. Olin jo koko aamun miettinyt, kuinka pukeudun ja laitan hiukseni, mutta vaikeiden valintojen jälkeen itse kuvauspaikalla selvisi, että pukeudumme perinteisiin korealaisiin pukuihin, ja hiuksiin tehdään ranskanletin tapainen kampaus. Saimme itse valita vaatteemme suurista rekeistä, ja koska meillä ei ollut sen kummempaa tarkemaa
tietoa vaatetuksista, Markus yritti laittaa päälleen naisten häämekkoa, minä yritin pukeutua talvella käytettävään hameeseen ja Jonatan puki ensimmäiseksi ylleen hautajaiskaavun. Tämän jälkeen saimme onneksi apua pukeutumisessa ja löysimme teemaan sopivan asun. Ympärillämme pyöri avustaja, joka korjaili mm.
pukujemme rusetteja, ja olo oli kuin suuremmallakin tähdellä :)
Emme kuitenkaan olleet ainoita ”näyttelijöitä” vaan ohjelman tekemiseen osallistui kanssamme useita korealaisia, ja heidän ikähaitarinsa oli lähes vauvasta vaariin.

Kuvaupaikkana oli yliopistoalueellemme sijaitseva perinteinen korealainen koti. Paikka on todella idyllinen, ja vieressä solisee kaunis vesiputous. Enää nykypäivänä ei vastaavanlaisia taloja rakenneta kovinkaan paljoa, sillä sellaisen saaminen vaatii todella paljon rahaa. Korealaiset asuvatkin suurimmaksi osaksi kerrostaloissa.

Ensimmäiset puolitoistatuntia harjoittelimme osuuttamme
ohjelmassa. Minä harjoittelin joidenkin keppien heittämistä, ja Markus perehtyi muunlaisen korealaisen perinneleikin saloihin. Itse kuvaukset eivät lopulta kestäneet kauaa, mutta auringon paisteessa harjoitteleminen sai hien virtaamaan farkkujen alla. Korealaiset puvut kun eivät ole kovinkaan hengittäviä, ja niiden pukeminen omien vaatteiden päälle sai olon tuntumaan aika tukalta.

Luulimme lounaan jälkeen pääsevämme jo uimaan, mutta jatkoimmekin vielä loppukohtauksen kuvaamisella. Siinä vanhemmat korealaiset keskustelivat ruuasta, joita kiitospäivänä syödään, ja lopuksi maistoimme kaikki tarjottavia herkkuja. Söin perinteisiä riisikakkuja, joita olin maistanut jo aiemmin. Tiesin, että ne eivät kuulu suurimpiin herkkuihini, mutta söin hymyillen koko riisikakun ja hymyilin niin kovasti, että olipas hyvää, niitähän voisi syödä vaikka lisää.

Saimme siis olla yhteisissä kuvauksissa ihan suurien
korealaisten kanssa. Muun muassa Miss Daegu osallistui kuvauksiin, ja muitakin kauniita ja komeita korealaisia. Tulimme kuvauspäivän jälkeen kuitenkin siihen tulokseen, että näyttelijän työ olisi paljolti odottamista, ja se ei kuitenkaan olisi se meidän juttu. Olemme siis tyytyväisiä, että valitsimme opettajan uran. Päivä oli kuitenkin todella mukava kokemus, ja oli kiva nähdä, kuinka oikeaa ohjelmaa tehdään, ja osallistua sen valmistamiseen. Sitä emme tiedä, missä tai koska se näytetään, tuskin ainakaan Suomen maikkarilla :)