Koko kotiinlähtö tuli eilenesille kuin kulman takaa, kun ensimmäiset vaihtarit suuntasivat pois Keimyungista.Varsinkin kun halasin yhdysvaltaista tyttöä, tajusin, että hitsi sentään, envälttämättä näe näitä ihmisiä koskaan, siinä silloin ensimmäisen kerran tulihaikea mieli jättää tämä kampus ja kaikki uudet ystävät.

Mutta kaikkea aikansa,todellisuudessa olen aika korviani myöten varsinkin tätä asuntolaelämää, enkätakuulla jää haikeana katsomaan Keli-taloa, kun tiistaina oven takanani suljen.Jotta, te oikeasti ymmärtäisitte, miksi me vaihtarit olemme koko syksyn ajanpurnanneet tätä asuntolaelämää, kerron hieman faktoja Keli-talostamme ja sielläasumisesta. Varoitus lopputekstistä! Se sisältää aikamoista marmatusta jatunteiden purkamista, jos et siis halua pilata päivääsi minun marmatuksianilukiessani, suosittelen katselemaan vaikka valokuviamme syksyn varrelta :)

Nyt se siis alkaa…

Jo itse 10 m2 huone muistuttaaenemmän vankilan selliä kuin mukavaa asuntoa, johon olisi opiskelujen jälkeenmukava tulla rentoutumaan ja nauttimaan vapaa-ajasta. Ja koska lattiapinta-alaaei ole yhtään ylimääräistä, olemme nukkuneet kerrossängyissä. Sänkyjen patjateivät ole kuin hitusen bambumattoja paksumpia, joten puutunut kylki ja kipeäselkä ovat aika arkipäivää. Minä olen yrittänyt kovaa sänkyäni pehmentää omallapeitollani, mistä johtuen olen koko syksyn nukkunut makuupussissa. Kuinkaluksukselta varmaan tuntuukaan käpertyä peiton sisään liukkaan makuupussinsijasta :)

Kuten olen aiemmin maininnut,arpaonni huonekavereiden jaossa ei suosinut minua. Alku meillä sujui ihanhyvin, mutta viimeiset puolitoistakuukautta ovat olleet tuskien taivalta.Jossain vaiheessa hän lopetti minulle puhumisen, ja kun kyselin päivänkuulumisia, hänen vastauksensa oli ”so so” tarkoittaa suomeksi ”niin ja näin”.Jossain vaiheessa saattoi siis kulua, että emme päivän aika vaihtaneet sanaakaan.Varsinkaan kun en edes aamulla saanut vastausta hyvänhuomen – toivotukseeni. Huonekaveriniei oikein edes ymmärtänyt sitä, että puoli yhden aikaan yöllä ei ehkä olekohteliasta huudattaa Spice-girlsien kymmenen vuoden takaisia hittibiisejä, josminä olen menossa jo nukkumaan. Tässä vaiheessa kun pyysin häntä ystävällisestikäyttämään kuulokkeita, sain vastaukseksi ilkeännäköisen tiuskauksen ja katseenkuin sitruunan syöneeltä. Sama ongelma on joka ilta kattovalomme kanssa. Koskanukun yläsängyssä aivan valoa alapuolella, nukkuminen valopäällä on lähesmahdotonta, vaikka silmälaput silmillä olisikin. Koska yleisesti kaikkikorealaiset käyttävät omia pöytälamppuja silloin kun huonekaveri nukkuu, minunhuonekaverini on taas joka ilta ollut hapan kuin sitruunan syönyt, kun olenkysynyt, saanko sammuttaa päävalon. Huonekaverilleni taitaa olla siis hieman vaikea asettua muiden ihmistenasemaan…

Mitä vielä musiikin kuunteluuntulee, niin huonekaverillani on eräänlainen taipumus kuunnella musiikkiarepeatilla. Esimerkiksi näin joulun alla, olin ensin iloinen, kun hän ryhtyikuuntelemaan joululauluja ilman kuulokkeita. Ajattelin, että mukava, nytminäkin kuulen hieman joulubiisejä, siinä vaiheessa kun olimme kuunnelleetRudolf the Rednose Reindear-kappaletta taukoamatta ainakin yli puolituntia,tuntui kuin seinät kaatuisivat päälle. Älkää siis ihmetelkö, jos jouluna olenkorviani myöten täynnä Petteri Punakuonon englanninkielistä versiota.

Vielä sen verran avaudun ihanastahuonekaveristani, että hänen tapaistaan on kerätä ihmeellisiä vaatekasojapitkin suuren huoneemme lattiaa (eikös tämän pitänyt ole tyypillistäsuomalaisille miehille?) Jos siis minä keräisin yhtä massiiviset kasatvaatteita, vanupuikkoja, sukkahousuja ym. lattiallemme, meillä ei olisi ollenkaanlattiatilaa, vaan saisimme hankkia siivet, jos haluaisimme päästä koulupöydänluota ovelle (minkä edusta yleensä on useiden erilaisten kenkäparien peitossa).Olenkin ikuistanut huoneemme muutamaan valokuvaan ja videoon, joten pääsetteaistimaan sekaisen tunnelmamme rakkaassa huoneessamme.

Onneksi en ole ainoa, joka onkärsinyt aasialaisten erilaisista nukkumaanmenoajoista. Myös Markus onvalitellut sitä, kuinka kämppiksen kaverit ravaavat huoneessa useaan otteeseensuomalaisille tyypillisenä uniaikana. Itselleni piste iin: n päälle oli se, kunkämppikseni lähti yhtenä iltana teille tietämättömille, mistä ensin oliniloinen, kun ajattelin, että saan käydä nukkumaan rauhassa. Ilo muuttui pianärsytykseksi, kun tajusin, että hän oli unohtanut puhelimensa pöydälle. Vieläkahden aikaan yöllä kuunnellessani korealaista lastenlaulu- soittoääntä, tulisellainen olo, että pian puhelin lentää pihalle kuin leppäkeihäs. Silloin voinsanoa, että huoneen jakaminen korealaisen kämppiksen kanssa tuntuitoivottomalta, ja ikävä omaa asuntoa ja rauhaa Suomessa oli suuri.

Siirryn marmatuslistallanieteenpäin. Seuraavaksi lämmin vesi ja suihkuajat. Kuten olen jo aiemminmaininnut täällä asuntolassa saa lämmintä vettä ainoastaan illalla ja aamulla.Ei tule siis kuulonkaan, että päivällä lähtisi käymään lenkillä tai muutenurheilemassa, sillä vaihtoehtona urheilusuorituksen jälkeen olisijääkylmäsuihku tai muutaman tunnin suihkun odottelu hikisissä kamppeissa,kuulostaako miellyttävältä? Koska yleisissäkin paikoissa lämmin vesi on aikatuntematon käsite, niin ihan niin perusjuttu kuin käsien peseminen lämpimällävedellä on mahdotonta. En halua kuulostaa nipottajalta, mutta varsinkin näinkylmällä säällä oli miellyttävää pestä kädet lämpimällä vedellä jääkylmän vedensijasta, edes silloin tällöin. Koreassa ei saa juoda vesijohtovettä ellei sitäole keitetty. Meidän elämäämme täällä on helpotettu sillä, että asuntolassa onkaksi vesiautomaattia, josta tulee sekä kuumaa että kylmää vettä taikorjaisinko PITÄISI tulla. Viime päivinä ne ovat reistailleet aiempaa useammin,joten kuumaa vettä on saanut lähteä metsästämään muihin rakennuksiin. Huippuoli se kun eräänä iltana kaikki vesiautomaatit oli rikki, joten jouduinnappaamaan pari maitohappobakteeria siltä varalta, että en saa mahatautia,koska jouduin pesemään hampaat vesijohtovedellä. On siis aika luksusta, kunSuomeen palattaessa voi juoda sitä vettä joka tulee hanasta, eikä tarvitsepelätä pöpöjä ja bakteereja.  

Ja lista sen kun jatkuu. Ruoka.Voi, että minä olen täynnä Korean makeaa ja tulista ruokaa. Varsinkin kunasuntolan ruokalan päivällistarjonta vaihtelee maan ja taivaan välillä. Välillä(hyvin harvoin kylläkin) maha on tyytyväinen ja täynnä kun astelen poisruokalasta. Usein mahaani kaivertaa ruuan jälkeen nälkä, mikä on yleensätäytettävä hedelmillä ja leivällä. Onneksi olemme löytäneet pullaa rouheisempaaleipää, ja hedelmät ovat edullisia, joten niiden syömisestä on muodostunuttapa, joka on yksi päivän kohokohdistani.

Vaatteiden peseminen. Jokaisellakerroksella täällä asuntolassa on oma pesukone, ne vain sattuvat toimimaanhieman vaihtelevasti. Sattui tässä syksyn aikaan minulle, että tulinpäivällisen jälkeen katsomaan, kuinka pyykkini jakselevat koneessa, jayllätyksekseni löysin nenälleen kaatuneen koneen (oli tippunut pieneltäkorokkeelta, jolla kone yleensä seisoo) joka suihkusi vettä pitkin ja poikinpesuhuonetta. Onneksi saksalaiset pojat tulivat apuuni sammuttamaansuihkulähteeni. No tämän seurauksena pesuhuone muistutti lähinnä uima-allastaja kerroksemme konetta komisti epäkunnossa -lappu. Tämä pulju ei suinkaanvaihtanut liikkuvaa konetta uuteen, vaan vaihtoi ainoastaan hajonneen letkun.Tämän seurauksena olen useaan otteeseen nähnyt samaisen koneen ottaneennenäkosketusta lattiaan. Onkin vain ajan kysymys, koska joku sää sähköiskunhajonneesta koneesta ja suihkuavasta vedestä!

Vaatteiden kuivaaminen onkinsitten oma marmattamisen aiheensa. Koska meillä ei ole minkäänlaistakuivaushuonetta, ja ainoa tarjolla oleva kuivausrumpu on vuodelta mies jakirves, ainoa paikka, jossa pyykit voi kuivattaa, on oma huone. Tulipalovaarantakia kun pyykkiä ei voi kuivattaa käytävällä. On siinä huoneen kosteusarvotkatossa kun parhaimmillaan kahden asukkaan pyykit ovat kuivumassa 10 m2huoneessa. Ja koska ylimääräistä tilaa ei todellakaan ole, olen tottunutsiihen, että yläsänkyni kaiteet on vuorattu milloin urheilutopeilla, milloinpikkuhousuilla. Olkaa siis suomalaiset opiskelijat tyytyväisiä siihen, ettäasuntola tarjoaa kuivaushuoneen, jossa pyykki kuivuu salamannopeasti.

Eiköhän siinä tullut jo tarpeeksimarmatettua. Kummasti sitä on keveämpi olo, kun sai hieman purettua pahaa oloa.Pitääkin lähteä katsomaan, onko pyykkikone vielä pystyssä vai tulviikopesuhuone sähköistettyä vettä.

Mukavaa joulunodotusta kaikille japian nähdään :)