Nyt kirjoittelen hieman aatoksiani viime viikonloppuisestatemppelivierailusta. Viikko on ollut yhtä matalalentoa, joten ajatusten kasaankokoaminen on hieman venähtänyt. Matkasimme siis viime viikon lauantaina viidenmuun vaihtaritytön kanssa tutustumaan Golgul temppeliin ja etenkinbuddhalaisten munkkien elämään. Hyppäsimme siis munkkien saappaisiinvuorokauden ajaksi.

16.30 Saavuimme asuntolaan ja saimme oman huoneen. Temppelivierailun ajan asuimme meille suunnatussa asuntolassa, joka oli tarkoitettu ainoastaannaisille, temppelissä naiset ja miehet asuvat nimittäin eri rakennuksissa.Asuntola oli varmaankin juuri valmistunut, sillä se vielä ”kiilteliuutuuttaan”, oma vessa ja suihku olivat luksusta vaikka korealaiseen tapaanlattialla nukuimmekin. Korealaisen lämmitysjärjestelmän ansioista lattia oliihanan lämmin, ja mukavaa vastapainoa kylmälle ulkoilmalle. Lattia oli oikeastiniin kuuma, että mietimme, olisiko kananmunan paistaminen onnistunut siinä,kuka tietää…

17.50 Päivällinen. Temppelissä syödään ainoastaankasvisruokaa, joten tarjolla oli riisiä, kimchiä ja paria muuta kasvipöperöä.Ruoka oli ihan ok, vaikka ei maha siitä aivan kokonaan täyttynytkään. Onneksihieman nälkäinen olotila ruokailun jälkeen ei ollut uusi kokemus :) Asuntolanhuoneissa ei saanut syödä lihaa. Pelkoa siitä ei meillä ollut, sillä täälläkaupasta on vaikea löytää edes nakkipakettia. Onneksi omien hedelmien syömistäei ollut kielletty, sillä niitä nautiskelimme pitkin iltaa ja aamua.

18.30 Seomundo TV-show. Meille esiteltiin Seomundoa, joka onmunkkien suosima urheilulaji, joka auttaa mielen ja ruumiin hallinnassa.Seomundon harjoitteleminen vaatii todella paljon kehon hallintaa ja ainakinminun mielestäni on fyysisestikin haasteellista. Esimerkiksi Golgul temppelissämunkit kiipeilevät bambupuissa ja tekevät latvojen korkeudessa spagaateja. Eionnistuisi ihan jokaiselta matti meikäläiseltä :)

19.00 Eräänlainen 30 minuutin mittainen rukoushetki, jokasisälsi todella paljon kumarruksia. Polvet ja nivelet sanoivat oman vastalauseensajo ensimmäisen kumarrushetken jälkeen. Ei nimittäin ole aivan luonnostakumartaa buddhalaisia kumarruksia useita kymmeniä. No vetristyiväthän seuraavanpäivän koitoksia varten.

19.30 Nyt pääsimme sitten tosi toimiin. Edessä oli 90minuutin mittainen seomundo-harjoittelu sessio. Lihakset olivat taas alussakummissaan siitä, mitä tuleman pitää. Kokonaisuudessaan voin sanoa, ettäseomundo on todella mukavaa ja samalla tehokasta. Illalla sekä etu- ettätakareidet pakaroita unohtamatta huusivat venyttelyä. Vielä muutaman päivänperästä muisti, että aikamoinen treeni tuli temppelissä tehtyä. Kyllä oliihailtavaa munkkien kehon hallita, ihmettelen vieläkin suuresti, miten hejaksavat treenata niin kovasti ainoastaan kasvisruuan energiamäärällä ???

21.00 Siirtyminen omiin huoneisiin. Vihdoinkin pääsimmenauttimaan hedelmäeväistämme.

22.00 Valot pois. Tämän jälkeen kömmin omaan makuupussiinija toivoin, että Nukkumatti saapuisi mahdollisimman nopeasti. Toive osoittautuikyllä turhaksi, sillä unta sai odottaa lähes puoleen yöhön saakka.

03.45 Herätys

04.30 Vastaavanlainen rukoushetki kuin edellisenä iltana.Temppelissä tuli olla vähintään 04.30 muuten rangaistuksena myöhästymisestäjoutuisi tekemään 3000 kumarrusta. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, jotenjuoksimme tähtitaivaan valaisemaa ylämäkeä kohti temppeliä kuin viimeistäpäivää. Onneksi olimme reilusti etuajassa, joten päivä ei kulunutkumarrellessa.

05.00 30 minuutin mittainen meditaatiohetki. Etukäteen olinjännittänyt sitä, tuleeko Nukkumatti vierailulle juuri silloin, kun pitäisimeditoida silmät kiinni. Jos munkki huomaa, että joku nukkuu meditaationaikana, rangaistuksena nukkumisesta, munkki lyö eräänlaisella bambukepillähartiaan. Lyönti ei kuulemma satu, mutta ääni on niin kova, että muutkintorkkujat heräävät varmasti. Minun luo ei Nukkumatti tullut käymään, muttatemppelikoira kuorsasi autuaasti temppelin takaosassa. Meditaation jälkeenlähdimme jonossa ulos. Kiersimme kolme kertaa jonkin patsaan, jonka jälkeenjatkoimme jonossa kävelemistä, tämän session tarkoitusperiaate jäi hieman häränpeittoon. Oikeastaan se oli minusta jollakin tavalla pelottavaa. Tunnelmamuistutti enemmän kauhuelokuvaa kuin buddhalaista rukoushetkeä. Sanoinkintytöille, että yksin en olisi uskaltanut letkan jatkona kävellä.

06.00 Aamiainen. Söimme aamiaisen perinteisen tavan mukaanneljästä kulhosta. Jokainen kulho oli erikokoinen ja jokaisella oli oma paikkalattialla olevalla pienellä liinalla. Koko aamupala oli eräänlainen seremonia,joka eteni tietyllä kaavalla. Olimme koko ajan pihalla kuin lumiukot, jotenaamiainen muodostui aikamoiseksi kokemukseksi. Perinteisen tavan mukaansyömisen jälkeen jokainen munkki pesee omat kulhot veden, kimchin ja omienkäsien kanssa kanssa. Lopuksi kimchi syödään, ja vesi kaadetaan likasankoon.Koska me olimme niin hitaita syöjiä, ja likasanko oli mennyt jo meidän ohitse,tuli meidän juoda pesuvesi itse. Siellä lillui siis hieman riisiä javihanneksia bakteereista puhumattakaan, jotka käsistäni oli sinne joutunut. Seoli suoraan sanottuna jotain todella hirveää. Laskin ainakin kymmeneen ennenkuin olin saanut kurkustani tuon epämääräisen pesuveden. Tuon jälkeen eihevillä monikaan ruokakokemus hetkauta.

07.00 Ansaittu tauko. Saimme hieman torkuttua tulikuumallalattialla ennen koitoksien jatkumista.

08.30 Teeaika. Pääsimme nauttimaan päämunkin kanssalotus-kukista tehtyä teetä. Teeseremonia oli miellyttävä ja ihanan rauhoittavaverrattuna suomalaiseen tee- ja kahvikulttuuriin.

09.30 Kävimme katsomassa temppelin lähellä olevia muitatemppelialueita ja Buddha-patsaita. Ihmettelenkin oikein, kuinka joka puoleltaKoreaa voi löytyä niin kauniita temppeleitä Buddha-patsaista puhumattakaan.

11.50 Lounas. Ruuaksi tarjottiin samoja herkkuja kuinedellisenä päivänä. Mietimme tyttöjen kanssa sitä, onko ruoka aina samanlaista,vai vaihteleeko se yhtään. Temppelissä kaikki ruoka tulee syödä, joten toisenapäivänä oli hieman helpompi valita herkkuja tarjottimelle, kun tiesi etukäteen,mitkä ovat herkkua, mitkä eivät. Rehellisesti sanottuna jälkimmäisiä oli suurinosa. Toivoimme tyttöjen kanssa sydämiemme pohjasta, että söisimme metallisiltatarjottimilta, joita asuntolassa inhoamme. Onneksi toive kävi toteen, eikäkulhoruljanssi toistunut.

12.30 Väsynyt sakki suuntasi kohti Daegua.

Kokonaisuudessaan temppelivierailu oli jotain todellaerikoista ja mieleenpainuvaa. Heti en ehkä uudestaan lähtisi, mutta kokemustaen antaisi pois mistään hinnasta. Ajatuksia ja kokemuksia on vaikea pukeasanoiksi tai varsinkaan saada järkevään kirjoitusmuotoon. Voitte olla varmoja,että Suomessa saatte kuulla vielä monta juttua tästä reissusta. Illallaasuntolaan palattua olo väsynyt, mutta todella tyytyväinen. Kyllä kertaheitollanousi minun silmissäni kunnioitus munkkien elämäntapaa kohtaan. Temppelivierailuoli kokemus, jonka haluaisin jokaisen joskus kokevan.