Täällä on koko Korea jälleen palailemassa arkeen ja
kiitospäivänjuhlinnoista palailevat korealaiset saavat koko maan liikenteen vielä tänään aivan sekaisin ja tukkeeseen. Täällä on siis ollut koko alkuviikko lomaa, ja kaikki ovat matkustaneet perheiden luo viettämään kiitospäivää. Se on täällä yhtä suuri perhejuhla kuin Suomessa on joulu. Päätimme, että emme lähde
istumaan ruuhkiin vaan jäimme nauttimaan lomastamme tänne Daeguun. Itse asiassa emme olisi varmaan enää minnekään saaneetkaan matkalippuja, sillä esimerkiksi junaliput Seouliin tulee jo kuukautta aiemmin. Maan liikenne menee siis aivan
sekaisin. Jos matka Seouliin kestää yleensä noin 4-5 tuntia, tulee matkaan varata kiitospäivänä aikaa 10 tuntia!

Lähdimme siis viimelauantaina valloittamaan Daegun suurinta vuorta Palgongsania yhdessä Tean huonekaverin ja hänen vanhempiensa kanssa. Startti vaellukselle oli aamulla klo. 10.00. Onneksi olimme tankanneet Markuksen kanssa tukevan korelaisen aamupalan; riisiä, kanankoipia, kimchia ja jogurttia. Huonekaverini ei syönyt aamupalaa ollenkaan, vaan lähti vaellukselle yhden mandariinin voimin. En voi vieläkään ymmärtää, millä energialla niin hoikka tyttö oikein vaelsi kun oma keho huusi lisäenergiaa jo ennen huipun saavuttamista.

Ensimmäinen ihmetys tuli taas esille, kun istuskellessani auton takapenkillä etsin itselleni turvavyötä. Eihän sitä oikein löytynyt kun korealaiset eivät käytä takapenkillä turvavöitä. Siis mitä?! Jos olisimme ajaneet kolarin, olisin keskellä istuvana lentänyt etulasista pihalle kuin leppäkeihäs! En siis voi ymmärtää, kuinka korealaisilla on komeita ja kalliita autoja kaiken maailman lisälaitteiden kanssa, mutta takapenkillä ei käytetä turvavyötä.

Matkamme vuoren juurelle kesti autolla noin 40 minuuttia. Perillä vuoren juurella isä kertoi meille, että teemme ihan pienen vaelluksen, noin 30 minuuttia. Todellisuudessa vaellus oli aika kaukana lyhyestä kevyestä vaelluksesta, sillä koko Gwanbong-huipun valloitus kesti 3 tuntia. Kun palasimme huipulta takaisin, jalat olivat kuin kaurapuuroa ja ne tärisivät kuin takana olisi rankempikin porrastreeni. En vieläkään voi muuta kuin ihmetellä, kuinka huonekaverini äiti vaelsi koko reissun korkokengillä, farkuilla, kauluspaidalla ja käsilaukku mukana. Me olimme kuitenkin varustautuneet hyvillä kengillä ja mukavilla vaatteilla ja ostaneet oikein kunnon uudet vaellusreput, ja silti olimme kotona aivan rättiväsyneitä.

Valloittamamme Gwanbong-huippu sijaitsee 850 metriä merenpinnan yläpuolella. Huipulla sijaitsee Gotbawi, kivinen Buddha. Ihmiset kiipeävät huipulle kumartamaan 1300 vuotta vanhaa Buddha-patsasta, ja toivomaan yhtä asiaa. Kerrotaan nimittäin, että Buddha toteuttaa yhden toivomuksen. Useat korealaiset vanhemmat kiipeävät kumartamaan Gorbawia, ja toivomaan, että heidän lapsensa saa hyvän opiskelupaikan. Me taisimme olla kiipeämisestä niin väsyneitä, että unohdimme kertoa Buddhalle toivomuksemme. Emme kuitenkaan varmaan ihan heti lähde samaa vaellusta tekemään :)

Matka huipulle ja sieltä takaisin oli todella mieleenpainuva, näimme Gotbawi- Buddhan lisäksi monia muita buddhalaisia temppeleitä. Perheen isällä oli kuitenkin koko ajan hurja kävelyvauhti päällä, joten ehdimme napata vain muutaman valokuvan ja itse yksityiskohtien tarkastelu jäi tekemättä. Perheen isä on siis varmaan koko Korean nopein kävelijä. Yleensä korealaiset maleksivat todella hitaasti, ja en ole missään tavannut yhtä hitaita kävelijöitä. Tämä perheen isä oli kyllä erikoistapaus, sillä häntä eivät kannot ja kivet haitanneet, kun hän painatti pitkin vuoren rinnettä.

Kun olimme päässeet takaisin vuoren juurelle, lähdimme kohti isän ystävän omistamaa ravintolaa. Ravintola oli todella mukava liharavintola. Ravintolassa oli matalat pöydät, ja istuimme lattialla risti-istunnassa. Lounaaksi söimme porsaan lihaa, joka täällä on todella arvokasta. Meillä oli pöytään upotettu oma ”grilli”, jossa isä paistoi lihat. Lihat olivat siis sellaista sianlihaa, jota Suomessa käytetään läskisoosiin. Siis yli puolet lihan palasta oli läskiä ja palaset sisälsivät myös niitä pieniä pyöreitä luun palasia. Ensin katsoin hieman ihmeissäni, että pitääkö minun tuo läskikin syödä, mutta kun lihanpala käärittiin salaatinlehden sisään muiden lisukkeiden kanssa, en enää muistanut koko tirisevää läskiä. Söimme siis aivan valtavasti! Istuimme ravintolassa lähes 2 tuntia, ja loppujen lopuksi pöydässämme oli yli 60 erilaista kuppia tai lautasta! Kun sitten lähdimme kotia kohti, ei pöydästä nouseminen enää ollutkaan niin helppoa. Ensin olimme saaneet jalkamme hapoille vaelluksen aikana, ja tämän jälkeen istuneet lattialla risti-istunnassa 2 tuntia. Olimme kuin vanha pariskunta, kun könkysimme lattialta tönköin jaloin kohti autoa.

Kokonaisuudessaan vaellus oli todella mukava, vaikka palkintona saimmekin todella kipeät pakarat, pohkeet ja alaselän. Koko sunnuntai menikin sitten lepäillessä ja katsoessa leffoja. Olimme nimittäin niin väsyneitä, että suunnitellut kaupunkireissut siirtyivät seuraaville päiville.