Tänään pääsimme tutustumaan korealaiseen koululaitokseen ja
aivan todella innokkaisiin oppilaisiin. Osallistumme Unescon kehittelemään CCAP-ohjelmaan, jossa ulkomaalaiset opiskelijat käyvät vierailemassa korealaisissa kouluissa kertomassa omasta maastaan ja kulttuuristaan. Ohjelman päätavoitteena on, että eri maista olevat ihmiset saavat tietoa ja kokemuksia muiden maiden kulttuureista. Toisin sanoa, me osallistumme CCAP-ohjelmaan
kertomalla korealaisille Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista.

Tänään pääsimme vierailemaan Daegun suurimpaan alakouluun.Koko alakoulussa on yhteensä oppilaita 2000. Itse koulu sijaitsee aivan kaupungin toisella laidalla kun meidän yliopistomme, joten taitoimme matkan sinne paikallisella bussilla. Onneksi mukana matkassa oli tunnille osallistuva korealainen opiskelija, sillä muuten bussilla matkustaminen olisi voinut muuttua aikamoiseksi seikkailuksi. Metrolla matkustaminen on täällä nopeaa ja vaivatonta, huomasimme sen nyt bussireissun jälkeen. Bussi pysähtyy lähes jokaisella nurkalla, joten pieneenkin välimatkaan voi vierähtää tovi jos toinenkin. Kun viimein pääsimme perille koululle, tapasimme heti koulun rehtorin, joka oli todella innoissaan meidän vierailustamme. Pääsimme välittömästi kahville opettajanhuoneeseen, ja katselemaan rehtorin esittelemää valokuvakollaasia ulkomaalaisten opettajien vierailusta kyseiseen kouluun. Koulu on siis kuuluisa informaatioteknologiastaan, ja ulkomaalaiset opettajat ovat tehneet vierailuja kouluun katsomaan, kuinka teknologiaa käytetään siellä osana opetusta. Hassua kuitenkin oli, että itse rehtori ei osannut etsiä valokuvia koneeltaan, vaan av-vastaava teki tämän hänen pyynnöstään :) Opettajilla oli muuten todella mukavat tuolit opettajanhuoneessa. Jokaisella opettajalla oli nahkainen ”lepotuoli”, jossa todellakin kelpaisi viettää välitunteja, voi muuten olla, että uni tulisi aika nopeasti niin lokoisissa laiskanlinnoissa.

Itse oppitunnin pidimme kuudennessa luokassa, jossa oli oppilaita yhteensä 35. Koska oppilaat osasivat vasta vähän englantia, meillä oli mukana tulkki, joka käänsi esityksemme koreaksi oppilaille. Olisitte nähneet oppilaiden ilmeet, kun astelimme luokkaan sisään. Jokaisen oppilaan silmät olivat niin ammollaan, kun he katsoivat, keitä ihmeitä luokan eteen oikein astelee. Itse oppitunti oli pituudeltaan 50 minuuttia, ja tunnin aikana näytimme pover pointilla kuvia Suomesta mm. saunasta, avantouinnista, joulupukista ja ksylitolista. He olivat aivan haltijoissaan, kun kerroimme, että joulupukki asuu Suomen Lapissa. He myös kysyivät, osaako joulupukki ja porot todella lentää. Ensin vastasin, että totta kai, mutta huomautin kyllä vielä, että se saattaa olla mahdollista vain saduissa. Olisi nimittäin aika hurjaa, jos lapset eivät ole koskaan aiemmin nähneet poron kuvaa, luulisivat tämän jälkeen, että sorkat omistava poro pystyy lentämään. Olimme tehneet oppilaille monisteen, jossa he saivat värittää Suomen lipun, täyttää naapurivaltiot sekä opetella sanomaan muutamia peruslauseita suomeksi. Kyllä hymy nousi meidän kasvoille, kun koko luokka yhteen ääneen kertoi oman nimensä ja opetteli lausumaan oli mukava tavata ja hyvää yötä. Heti ei naapurivaltiot ollut aivan hallussa, sillä naapurimaiksi ehdotettiin esim. Lontoota ja New Yorkia. Tunnin lopussa annoimme luokalle lahjana palapelin, jossa oli Suomen kartta ja kuvia suomalaisista eläimistä sekä suomenkielisine että englanninkielisine nimineen. Koko luokka oli oikein otettu tuliaisestamme, ja uskon, että heillä on hauskoja hetkiä palapelin parissa.

Kokonaisuudessaan koulussa vieraileminen oli aivan mahtavaa.
Ajattelimme ilmoittaa heti ensi viikolla yliopistollemme, että haluamme mennä vierailulle myös muihin luokkiin ja kouluihin. Oli aivan mahtava nähdä, kuinka oppilaat olivat iloisia meidän vierailustaan heidän koulussaan. Oppilaat yllättivät meidät iloisesti omalla kielitaidollaan, he nimittäin osasivat kysyä meiltä
kysymyksiä englanniksi. Harmiksi vain aika oli rajallista, emmekä ehtineet vastaamaan kaikkien oppilaiden kysymyksiin. Oppilailta tuli kyllä mitä ihmeellisimpiäkin kysymyksiä, kuten esimerkiksi, pitääkö Markus kävelemisestä. Totta kai oppilaat halusivat myös tietää, kuinka pitkä Markus oikein on, ja mitä ihmettä se joulupukki näin kesäaikaan siellä Korvatunturilla oikein puuhastelee.