Terveiset todella kuumasta Daegusta!

Ensimmäinen kokonainen päivä on takanapain, ja pikkuhiljaa ei ole enää niin väsynyt ja unininen. Omat huonekaverimme eivät ole vielä saapuneet paikalle, joten olemme saaneet vapaasti valita joko ylä -tai alapedin. Tea valitsi yläpedin, ihan silta varalta, jos torakat hyppivät alasänkyyn. Alasängyssä kun ei ole jalkoja.

Lentomme oli Seulissa ja hieman aiemmin, kuin piti ja Markuksen tuutori oli meitä odottamassa. Bussit olivat todella hienot. istuimet olivat kuin lentokoneen business-luokassa, ne olivat niin leveät, että käytävällä oli yhteensä vain kolme istuinta. bussimatka kesti yhteensä 4.5 tuntia ja puolessa välissä oli tauko, jolloin kaikki matkustajat tyhjennettiin autosta pissatauolle ja ostamaan juomista ym. 20 minuutin tauon jälkeen jatkoimme taas matkaa. Bussiasemalla oli Markuksen tuutorin äiti tuonut meille auton, ja pääsimme perille asti ilman metroa ja taksia. Perillä olimme siis paikallista aikaa aamuyöllä puoli 4 eli koko matkamme kesti yhteensä lähes 40 tuntia. Kyllä uni tuli nopeasti, kun viideltä vihdoin saimme painettua päämme hyvin epämukavalle tyynylle. 

Tyynyt olivat aivan kauheat, minkä takia ensinnäkin suuntasimme markettiin ostoksille. Loppujen lopuksi saimme uudet tyynyt, emme suinkaan tavallisia tyynyjä täälla, vaan ostimme tyynyt, jotka on tarkoitettu istumista varten. Molempien tyynyt oli tarkoitettu lapsille, ja Tealla oli vielä kantonauhakin, mistä sitä on helppo kantaa mukana ja istua siihen, koska haluaa. Ostoksien tekeminen olisi varmaan ollut aikamoinen kokemus ilman tuutoreidemme avustusta. Olin ostamassa banaaneja, ja valitsin kolme banaania, joiden ajattelin riittävän hyvin muutamaksi päiväksi. No olimme viemässä niitä punnitukseen, kun tavaratalon hedelmien punnitsija pudisti päätään ja sanoi, että niitä banaaneja ei voi ostaa kappaleittain, vaan ne myydään nipuittain. ei sitten auttanut muukaan, kuin ostaa kokonainen nippu banaaneja. Nippu ei ollut mikään kovin pieni, vaan meillä on nyt 14 banaania odottamassa syomistä .

Ensimmäisen erikoisen ruokakokemuksen sain koettua lentokoneessa, kun hain yöllä hieman sämpylää. Valitsin lohisämpylän, ja sain pullalta maistuvan leivän, jonka välissä oli kovaa voita ainakin yhtä paljon kuin paksu juustoviipale. Olivat varmaan vetäneet juustohöylällä voita suoraan paketista. Raaka lohi leivän välissä jäi kyllä minulta syömättä. En ollut sen jälkeen varma oliko makea leipä voi kera helpottanut nälkääni, vai lisännyt sitä.

Olimme tuutoreidemme kanssa syömässä ja saimme maistaa ensimmäisen kerran kimchia, paikallista ruokaa, minkä on tehty kiinankaalista, tietääkseni. Ruoka oli hyvää ja todella täyttävää. Ostimme nuudeleitakin, johon vain lisätään kuuma vesi, mutta unohdimme kysyä tuutoreiltamme, kuinka paljon vettä lisätään, paikallisista ruokapaketeista kun ei ymmarrä yhtään mitään. 
Täällä sikäläinen sämpylä kun muistuttaa lähinnä suomalaista pullaa, päälle kun laittaa hieman voita tulee hyvin koitoisa tunne, ihan kun soisi äidin tekemiä voisilmapullia.

Täällä on nyt todella kuuma, ei ole kyllä tällaista ilmaa ollut koskaan suomessa. Aivan kuin saunassa. Paikalliset opiskelijat istuvat vaan sisällä, ja katsovat jotain tv-ohjelmaa, jonka ideaa ainakaan vielä en ole ymmärtänyt.  Pimeä täällä tulee jo todella nopeasti. jo kahdeksalta illalla on aivan pilkkopimeää ulkona. Silloin vasta voi kuvitella, että lähtee vaikka kävelylle, silla päivällä ilma on todella hiostava.