Eilen lauantaina suuntasimme noin kymmenen muun
vaihtarin kanssa Daegun kaupungin järjestämälle retkelle. Retki on jokavuotinen, ja sen tarkoituksena on antaa ulkomaalaisille ihmisille tietoa ja kokemuksia korealaisesta kulttuurista. Retkelle oli yhteensä ilmoittautunut lähes 200 ihmistä, mutta sateen vuoksi osa oli jänistänyt.
Heti aluksi meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään, ja saimme samanväriset kertakäyttösadetakit ryhmäläistemme kanssa. Me siis sitten pukeuduimme keltaisiin pitkiin sadetakkeihin, jotka osoittautuivatkin kultaa kalliimmiksi kuin keskipäivän kaatosade yllätti juuri kun olimme poimimassa omenoita.
Aloitimme retkemme sillä, että värjäsimme huivit luonnonmukaisilla menetelmillä. Me teimme Markuksen kanssa keltaiset huivit, johon väri saatiin sipulien avulla. Tämän jälkeen suuntasimme koko ryhmämme kanssa poimimaan kastanjoita. Ainakin minulle se oli uusi kokemus. Kastanjat tippuvat siis
puista maahan, ja maahan tullessaan niitä ympäröi piikkinen turkki. Ne muistuttvat vähän pikkuisia siilejä. Käsin piikikkäitä kastanjoita ei voinut avata, vaan se tuli tehdä jaloilla. Yritimme siis mutaisessa ja vetisessä maassa rikkoa piikikästä kuorta, että saimme esille oikean kastanjan. Onneksi kuori ei ole kovinkaan kova, vaan suurella yrittämisellä ja pitkäjänteisyydellä
saimme pussiimme kerättyä hieman kastanjoita. Minulle ainakin suurempi pettymys oli se, että kastanja ei itsessään maistunut kovin erikoiselta. Se muistutti lähinnä perunaa.
Kastanjoiden poimimisen jälkeen lähdimme poimimaan omenoita. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, juuri silloin taivas repesi, ja talsimme mudan ja veden keskellä metsästäen omenoita. Suomalaisille omenoiden poimiminen tuskin oli suurikaan elämys, sillä ainakin meidän piha on syksyllä pullollaan omenoita.
Hyvin vetisinä ja sandaalit mudasta mustina pääsimme sisätiloihin nauttimaan aivan todella herkullista lounasta korealaiseen tapaan. Meille tarjoiltiin bibimbapia, jossa ensin lautasella on hyvin paljon erilaisia vihanneksia. Tämän jälkeen vihannesten päälle lisätään riisiä erillisestä kulhosta sekä maustekastiketta. Tämän jälkeen kaikki sekoitetaan keskenään. Ai, että se on hyvää. Saimme maistaa myös Bulgogia, jossa todella herkullista lihaa kääritään
salaatin lehden sisään, ja nautitaan sellaisenaan. Suomalaiseen ruokahetkeen verrattuna täällä erikoista on se, että koko ruoka seurue jakavat pöydässä olevat herkut keskenään. Jokainen siis ottaa omilla tikuillaan yhteisistä isoista lautaista muun muassa lihaa ja vihanneksia. Täällä ei siis pelätä sitä, että bakteerit ja pöpöt leviäisivät sillä tavalla. Hassua on myös se, että se tuntuu jo aivan luonnolliselta. Lounas hetki oli mielestäni muutenkin todella
mukava, sillä pääsimme juttelemaan muiden ulkomaalaisten ihmisten kanssa, jotka myös asuvat Koreassa. Tapasin muun muassa yhden romanialaisen tytön, joka oli ollut opiskelijavaihdossa Tampereella.
Kun olimme saaneet masumme täyteen herkullisia korealaisia ruokia, ryhdyimme tekemään yhdessä riisikakkuja. Vanhemmat naiset olivat tehneet taikinan valmiiksi, joka oli valkoista, aluksi hyvin vaikeasti käsiteltävää taikinaa. Teimme siis pieniä kakkusia, joiden sisälle laitettiin muun muassa papuja tai seesaminsiemenistä ja sokerista valmistettua massaa. Kun kakut olivat valmiit,
ne höyrystettiin (tietääkseni) kattilassa n. 20 minuutin ajan. Valmiit
riisikakut olivat hyvin erikoisen makuisia, ainakin suomalaisen makuun. Maistoin yhden kokonaisen riisikakun, mutta suurta herkkua ne ei minusta olleet. Korealaiset mummot kyllä söivät niitä suurella ruokahalulla.
Pääsimme päivän aikana näkemään vielä korealaisen hääseremonian. Se ei ollut oikea seremonia, vaan hääparina toimi länsimaalainen pariskunta. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten erilainen hääseremonia täälläpäin maailmaa on. Hääparin vaatteet olivat todella värikkäät, ja heidät kannettiin vihkipaikalle
eräänlaisissa tuoleissa. Mielenkiintoista seremoniassa oli se, että yhdessä vaiheessa pappi luki vanhalta papyruksen omaisesta kääröstä jotakin koreaksi, jonka jälkeen käärö poltettiin suuren musiikin saattelemana. Kuten länsimaissakin hääseremonia loppui siihen, että morsian ja sulhanen saivat suudella toinen toisiaan.
Hääseremonian jälkeen kaikki korealaiset mummot pääsivät näyttämään taitojaan, kun he aloittivat suuren tanssirumpu esityksen. Äänen taso nousi todella korkealle ja desibelit hipoivat kattoa, kun erilaiset rummut soivat ja tanssivat mummot pääsivät irti. Se oli kyllä oikein mainio lopetus onnistuneelle päivälle. Jossain vaiheessa joku vanha mummo kaappasi minut ensin
mukaan tanssiin ja tämän jälkeen sain rummun käteeni. Siinä sitten kaikkien korealaisten mummojen perässä letkan jatkona rummuttelin tietämättäni mitään kompista tai muusta vastaavasta oikeasta rytmistä.
Meillä oli kamera mukana eilisellä reissulla, mutta totta kai akku loppui heti menomatkalla. Onneksi muilla vaihtareilla oli paljon kameroita, ja laitamme tänne kuvia retkestämme kunhan vain saamme ensin kuvat ystäviltämme.
Mukavaa sunnuntapäivää sinne kotisuomeen. Suuntaamme nyt lounaalle asuntolamme ruokalaan.
South Korea